Äijille joogaa

Äijäjooga

Pääsin kertomaan Puumalan eläkeliiton Äijäkerholle joogasta. Äijäkerhon puheenjohtaja nykäisi minua hihasta aiheen puitteissa ensimmäisen kerran Puumalan hyvinvointimessuilla viime syksynä. Asia konkretisoitui joulun tienoilla. Kutsun saatuani aloin miettimään mihin olen rupeamassa. Yleisöni tulisi olemaan keski-iältään yli seitsemänkymppisiä miehiä. Ei ehkä kaikkein yleisin harrastajaryhmä joogatunneilla. Otin kuitenkin haasteen vastaan, vaikka hirvittikin, olenhan harrastelijatason joogaaja.

Menin pienen jännityksen vallitessa esitykseni kanssa kerhon kokouspaikkaan Puumalan kunnantalon kahvilaan. Paikalla oli vähän yli 20 kerholaista. Heidän käsiteltyään omat kokousasiansa pääsin ääneen. Paikalla olleet kuuntelivat esitystäni mielenkiinnolla. Puolenkymmentä kuulijaa oli joskus kokeillut joogaa ja ainakin yksi oli harrastanutkin joogaa useamman vuoden jakson. Kuulijoiden kiinnostus rentoutti minua ja sain vetää esitykseni mukavasti jutustellen.

Kerroin hieman joogan historiaa, mistä jooga muodostuu, minkälaisia joogalajeja on olemassa ja mitä vaikutuksia joogalla voi olla, sekä omakohtaisia kokemuksia joogan vaikutuksista. Esitykseni päätteeksi vedin lyhyen tuolijoogaharjoituksen. Näin kaikki pääsivät tutustumaan joogaan ihan käytännössä. Harjoitus oli minulle antoisa, kaikki osallistuivat harjoitukseen ja keskittyivät tekemiseen. Ja kaikki tekivät harjoituksen omalla tyylillään, kuten joogatessa pitääkin. Jokainen taipui ja venyi juuri niin paljon kuin kuuluikin ja teki liikkeet niin pitkinä tai lyhyinä kuin itsestä hyvältä tuntui.

Vaikka olin itse ”opettamassa” joogaa Äijäkerholle, taisin saada kuitenkin suurimman opin itse. Ennakkoon ehkä mietin, onko jooga kiinnostava aihe Äijäkerholle. Ennakkoluuloni osoittautui vääräksi, kuulijat olivat avoimia, kiinnostuneita ja halusivat aiheesta lisää tietoa ja ohjeita. Se on hyvä muistaa elämässä muutenkin, ole avoin uudelle, kiinnostu ja ota selvää.

Olli

Peilinä luonto

Peilinä luonto

Metsäsydämen ympärillä vallitsee luonnon kauneus ja hiljaisuus, jonka kokee parhaiten kulkemalla polkuja poluttomia.

Kerroin Ollille, että nyt on aika aloittaa Metsäsydämen blogi. Kysyin, mitä luonto sun mielestä meille peilaa. Vastaus, joka kiteytti kaiken, tuli nopeammin kuin osasin odottaa:
-Sitä, että me ollaan osa luontoa.

Kuvittele olevasi puu tuossa Saimaan rannalla. Edessä oleva vesi kuvastaa ajatuksiasi, mielen aallokkoa. Mitä enemmän ajatuksia, sitä enemmän liikettä, ehkä vaahtopäitä ja myrskyäkin. Mitä rauhallisempaa ajatuksissasi on, sitä tyynempi on vesi. Tyyneydestä näet todellisen peilikuvasi.

Luonto pitää sisällään elementit maan, veden, ilman ja tulen. Antaessa aistien aueta ja metsän rauhan sukeltaa sisään, nuo elementit löytyy myös kehon sisäisyydestä. Tuli, mahdollistaa voiman ja eteenpäin menon. Ilma luo keveyden ja kutsuu tanssiin tuulen kanssa. Veden, joka voimallaan luo elämää ja muokkaa jykevimpiäkin sisäisyyden kallioita. Sekä maan, joka on rakenteena elämän ja maadoittaa korkeimmallekin lentävän.

Luonto pyörii tahtia auringon ja kuun, samaa jota mekin. Nainen elää vahvasti kuun kierroissa, siinä kun miehet ehkä enemmän tuon keltaisen auringon. Jokainen aikuinen on 70% vettä, miksi vuorovesivoima ei vaikuttaisi myös meihin. Aurinko pyörittää vuodenaikoja ympärillämme, johon jokainen meistä voi samaistua. Tulee aika syksyn, irtipäästön ja sisäänpäin kääntymisen. Talven, joka työntää meitä kohti sisäistä lämmön muodostamista. Ikäänkuin lumipeitteen alle sukeltamista. Kevään, joka tulvivalla vesimäärällään raikastaa mieltä ja kehoa kohti kesää, jolloin ilo pulputen matkaa meissä auringon tahtia.

Vanha puu tullessaan kasvunsa ja kukoistuksensa päähän, kaatuu ja maatuu, raviten uuden syntyä. Nousee taimi, yhdistäen juuret ympäröiviin ja kurkottaen lehtivihreän kohti auringon voimaa. Samalla tavalla me päästetään jatkuvasti irti vanhasta, luodaan tilaa ja kasvualustaa uudelle.

Peilinä luonto on mitä taianomaisin, se paljastaa meille ihmisyyden syvyyden. Tarjoaa mahdollisuuden riisuutua ajatuksista, rajoista, joita mieli rakentaa. Ihminen on yhtälailla osa luontoa kuin tuo maassa ahkerasti eteenpäin kipittävä muurahainen, mänty joka huojuu vahvana tuulessa ja vesi jonka voimaa ei voittanutta ole. Erillisyyden aikakausi on tehnyt meidät erilliseksi tuosta voimasta, nostanut yläpuolelle. Mutta luonto voittaa aina, rakkaudella. Hymyilee takaisin ja nostaa mättäällekin kompastuneen suosta matkaa jatkamaan.

Metsäsydämestä, Maria ja Roku